tiistai 14. toukokuuta 2013

Koiran kipu

Lonkkavika on salamyhkäinen sairaus, johon altistavat koiran suuri koko, rakenteelliset ylilyönnit, perimä sekä elintavat. Sitä esiintyy merkittävän paljon nimenomaan tiettyjen rotujen ja sukulinjojen sisällä, joten sen periytyvyys on kiistatonta - monet rotuyhdistyksen ovatkin katsoneet tarpeellisiksi rajoittaa tai kieltää lonkiltaan sairaiden koirien jalostuskäytön (huonosti muotoutuneisiin niveliin muodostuu todennäköisemmin nivelrikko). Paikoin voimassa on pelkkä tutkimisvelvoite, joka ei estä lonkiltaan sairaiden koirien pennuttamista ja pentujen saamista rekisteriin.
Nykytiedon mukaan lonkkavika on polygeeninen ominaisuus, jonka synnystä vain 10-60% riippuu geeneistä. Toisin sanoen hyvälaatuisella ravinnolla ja oikeanlaista liikuntaa saanut perimältään sairas koira voi olla ilmiasultaan terve. Toisaalta genomiltaan tervelonkkaiselle voi tulla nivelongelmia tapaturman tai poikkeuksellisen huonojen elinolojen vuoksi. Etiikka haastaa miettimään, miksi silti lisätään todennäköisesti sairaampien koirien määrää, vaikka terveitäkin yksilöitä olisi rodussa runsaasti tarjolla.

Kotikoirilla lonkkavika ei välttämättä paljastu koskaan. Edelleen kuulee sanottavan, että koirat eivät tunne kipua tai eivät ainakaan yhtä paljon kuin ihmiset. Lisäksi koiran oireilu - ylenmääräinen vilkkaus, hassu kävelytyyli tai väsyneisyys lenkin jälkeen - voidaan pistää koiran persoonan, rodun tai huonon päivän piikkiin. Vasta vakavat oireet tai lonkkavikaan kytkeytyvät muut vaivat saattavat paljastaa lemmikin terveyden todellisen tilan. Ontuminen ja kivun vuoksi äännähtely ovat koiramaailman kirkumista ja itkua, joiden alkaessa  todelliset ongelmat ovat kestäneet jo kauan. Valitettavan harva koiranomistaja tunnistaa aikaisemmin havaittavissa olevat merkit ja vie koiran eläinlääkäriin vasta lähes kestämättömässä tilassa. Esimerkiksi Remu on ollut aina todella kiltti ja muiden koirien kanssa alistuvainen. Näin jälkikäteen olen tullut pohtineeksi, onko koiran pehmeä luonne johtunut sen kivuista ja pyrkimyksistä rauhoitella itseään tai hillitä muiden kiinnostusta siihen itseensä. On pelottava miettiä, kuinka suuri osa tuntemastani Remusta on koiran omaa persoonaa ja kuinka paljon pelkkää pelkoa, varomista ja endorfiinien metsästystä.

Remun merkittävin oire oli nivelrikkoisen lonkkanivelen naksuminen. Se alkoi satunnaisella naksahduksella ylösnousussa tai kesken kävelyn, mutta yltyi vähitellen päivittäiseksi. Juuri naksuminen sai minut tutkimaan Remun sukutaulua ja äänen mahdollisia aiheuttajia. Oireita voi löytää myös pelkästä kävelytyylistä: Lonkkiaan oireileville koirille tyypillisiä liikkumistapoja ovat keinuva käynti, pupulaukka ja peitsaus. Alla olevassa videossa koira kävelee keinuen; se säästelee lonkkaniveliään ja käyttää jalkalihastensa sijasta selkälihaksiaan.



Tällä videolla koira pupulaukkaa; se pyrkii vähentämään kipeään jalkaan, oli kyseessä sitten toinen tai molemmat takajalat, kohdistuvaa rasitusta. Sen seurauksena takajalat kulkevat yhdessä, ikään kuin pupun loikkimista matkien. 


Peitsaus on askellaji, jossa koira liikuttaa saman puolen jalkoja samaan aikaan. Eräänlainen "kamelikäynti" siis. Suurten rotujen keskenkasvuiset koirat voivat peitsata luonnostaan. Niillä, kuten muillakin koirilla, peitsaus johtuu rungon epäsuhtaisuudesta. Jos aikuinen koira peitsaa, niin syynä voi olla hitaan kävelyvauhdin, rungon epäsuhtaisuuden ja huonojen kulmauksien lisäksi lantion alueen kehityshäiriö. Peitsaaminen on yksi helpoimmin havaittavista oireista, jonka takia oudon askellajin syy kannattaa selvittää, vaikka koiran käytöksessä ei muuten näkisikään mitään hälyttävää.




Muita oireita ovat kivusta johtuva passiivisuus, yli-innokkuus (koira yrittää väsyttämällä itsensä saada pienen endorfiinipalkinnon, joka helpottaa kipua hetkeksi mutta pitkällä tähtäimellä vain pahentaa koiran oloa) ja hoippurointi, joka voi mennä vahingossa pentumaisuuden, vanhan iän tai huonon tasapainon piikkiin. Lisäksi oireita voi nähdä koiran ollessa liikkumaton: kipeitä niveliä voidaan säästellä vaikkapa vinolla makuu- tai istuma-asennolla. Terve koira ei fysioterapeutin mukaan istu koskaan vinossa, vaan sille on aina syy. Eri asia sitten on, onko kyseessä pikku revähdys, hierontaa kaipaavat lihakset vai lonkkavika ja nivelrikko. Vähitellen jatkuva jalkojen tai kipeämmän jalan varominen johtaa lihasten epäsuhtaan, jossa koiran etuosa on suhteettoman lihaksikas tai takaosassa on silminnähden vähäisesti lihaksia. Remulla oikeanpuoleinen takajalka on hienoisesti vasemmanpuoleista ohuempi.


Kahdeksan vuoden iässä lihasköyhyys oli edennyt niin pitkälle, että koira oli ylhäältä päin katsottuna selkeästi Y:n mallinen. Remun olkapäät ja lavat olivat lihaksikkaat ja leveät ja muodostivat atleettisen etuosan. Takaosa oli niin hento, että lonkan leveys oli suhteettoman pieni suhteessa olkapäiden leveyteen. 

Vino istuminen. Kuva: flickr.com, Johnha
Lonkkavian aiheuttama
lihasten katoaminen;
L. Mahin
Vaikeinta on huomata oireita, jotka selittyvät koiran yksilöllisillä luonteenpiirteillä. Remukin saattaa "oirehtia" kivustaan olemalla yliystävällinen ja vaikuttaa pehmeäluonteiselta ja pidättyväiseltä siksi, että kykenisi välttämään kipua aiheuttavia tilanteita. Sen epäsäännöllisen säännöllinen tapa kieltäytyä autoon hyppäämisestä  oli helppo selittää vanhan auton rumalla kolinalla, vaikka koira itse innostui silminnähden jo kuullessaan sanat "lähdetään mökille". Samalla tavoin silloin tällöin tapahtuneet omituisuudet rappujen nousussa oli helppo selittää vähän vieraammalla, liukkaalla materiaalilla, johon lähiöelämää elävä koira ei ollut tottunut. Lisäksi (kipeän alueen) kirputus ja nuoleminen ovat niin normaalia koiran käytöstä, ettei niitä osaa mieltää kivulloisuudeksi. Silti ne vähenivät ja osa toiminnoista jopa loppui lääkityksen aloittamisen ja liikunnan muokkaamisen jälkeen! Sorruin siis itse aivan samaan oireiden sivuuttamiseen kuin niin moni muukin sairasta lemmikkiä kotonaan - tietäen tai tiedostamattaan - pitävä koiranomistaja.


Yhdysvaltain Lonkkavika-ranking-lista: http://www.offa.org/stats_hip.html


Postaus on kirjoitettu näitä artikkeleja apuna käyttäen:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti