Lonkkaindeksit lyhtynä pimeässä

Kaavat kuvaavat koirani sukutaulua. Ensimmäisen kuvion laatikot merkitsevät yksilöitä, joiden VIRALLISIEN LONKKAKUVAKSIEN arvosana on A (=vihreä), B (=keltainen), C (=oranssi), D (=punainen) ja E (=musta). Toisessa kaaviossa värit ovat LONKKAINDEKSIN mukaan, jolloin arvoltaan 95< = vihreä, 85-95=keltainen, 80-85=oranssi ja alle 80=punainen. Rajat ovat tuulesta temmattuja mutta perustuvat olettamukseen, että 100 on rodun keskitaso eli shelteillä varsin hyvätaustainen yksilö. Lisäksi selittävät tekijät saatiin kauniisti esiin.

Käytetyt arvot ovat elokuun 2013 satoa ja saattavat muuttua tulevaisuudessa. Harmaa laatikko tarkoittaa, ettei tuloksia tai arvoja ole saatavilla. Vanhemmat on merkitty vierekkäin olevilla laatikoilla tai niin, että linjasta suoraan periytyvä koira on vanhempiensa alapuolella ja sen kanssa paritelleen yksilön viivat risteävät. Tämän risteämän alapuolella ovat yhdistelmästä syntyneet pennut. 

Esimerkiksi: Mustalla laatikolla on sisaruksinaan kaksi harmaata laatikkoa. Näiden yläpuolella näkyy harmaa laatikko. Se on pentueen toinen vanhempi. Kyseisen vanhemman pystysuora viiva risteää sitä hiukan korkeammalle sijoitetun, oikealla olevan harmaan laatikon kanssa. Tämä koira on pentueen toinen vanhempi. Silläkin on kaksi sisarusta. Se on saanut yhteensä kuusi pentuetta: yhden harmaan laatikon kanssa, yhden keltaisen laatikon kanssa sekä neljä pentuetta toisen keltaisen kanssa. Älkää hämmästelkö katkoviivaa. Sillä erotetaan koirani emän (keltainen laatikko vasemmalla keskellä, mustan laatikon pentu) eri urosten (vasemmalta katsoen harmaa laatikko, vihreä laatikko ja toinen harmaa laatikko) kanssa saamat pentueet sekä niiden jälkeläiset. Remua kuvaa vasemalla alhaalla oleva punainen laatikko.

Kuvan näkee suurempana avaamalla sen uuteen välilehteen/ikkunaan.

Mitä kuvasta voi nähdä? 

Remun esivanhemmat eivät ole jälkeläisnäytöltään kovin vakuuttavia. Lonkkakuvaustuloksissa näkyy paljon harmaata ja vain pari keltaista laatikkoa, vaikka vihreätäkin esiintyy. Ensimmäinen ajatus on, että pennun terveyttä ei voi ennustaa - esivanhempia on kuvattu kovin vähän. Toisaalta voidaan huomata, kuinka kuvauksien yleistyessä suvun lonkkatuloksissa alkaa näkyä enemmän vihreää. Ensivaikutelmana voitaisiin pitää "fifty-fifty-tilannetta" - pennun terveys on arpapeliä, kun kuvaustuloksia on niin vähän! Lisäksi koirani emä on kuvattu lonkiltaan terveeksi.

Sitten kuvioihin tulevat lonkkaindeksit. Esivanhempia ei ehkä ole kuvattu, mutta niiden sisaruksilla tai jälkeläisillä on tuloksia. Tällä tavoin saadaan itse asiassa arvokkaampaa faktaa kuin pelkästään vanhempien tuloksia tuijotettaessa (Remun vanhemmilla B- ja tuntemattomat lonkat). Toisaalta sukulinjan myöhäisin osa värjäytyy iloisen vihreäksi, toisaalta Remun geeneihin vaikuttaneiden esivanhempien laadun karu totuus paljastuu. Joka ikisessä sukupolvessa on ollut koira tai koiria, joiden lonkkaindeksi on alle 80 (eli varsin huono, kun suosituksena on teetättää pentueita, joiden lonkkaindeksi olisi vähintään 100). Isänkin puolelta paljastuu keltainen laatikko ja kun nämä kaksi sukutaulua yhdistetään, ei voi sanoa, että Remun lonkkavika olisi tullut yllätyksenä.

"Ainakaan se ei ole yksin minun vikani."

Tämä postaus on lähinnä itselleni tarkoitettua pohdintaa. Jos se saa jonkun toisenkin tuijottamaan lonkkaindeksejä ohi terveeksi taattujen vanhempien, niin olen erityisen tyytyväinen.